Panimoilla on tyypillisesti kaksi syytä muuttaa: joko laajennus tai se, että vanhat tilat menevät alta. Yleensä muutoista hyötyvät kuluttajat, sillä tuotanto kasvaa ja uusista kodeista tehdään yhä mukavampia.
Punainen tiilirakennus viestii urbaanista charmista, ja taproomissa sisällä soi kiva musiikki. Katto on loftimaisen korkealla ja valoa tulvii korkeista ikkunoista.
Etko ja Factory Brewing ovat juuri muuttaneet Keravalle Klondyke-taloon.
Etkon toimitusjohtaja Jan Grehn toteaa, että seinät vanhassa panimossa Roihupellossa tulivat vastaan jo kolme vuotta sitten.
”Käytännössä ollaan toimittu täydellä kapasiteetilla ja myyty valitettavasti ei–oota viimeiset kaksi vuotta.”
Viime vuonna Etkolla ja Factorylla olisi ollut hieman vajaa kaksi kertaa enemmän tilauksia, kuin mitä pystyttiin toimittamaan. Uudet panimolaitteet ostettiin jo vuonna 2021.
”Varmaan Suomen kauiten varastossa olleet panimolaitteet”, Grehn naurahtaa. Uusissa laitteissa on 3000 litran keittokapasiteetti, kun vanhoissa oli 500 litraa. Nyt siis suuremmatkin tilaukset on toimitettavissa.
Alun perin Etkon ja Factoryn piti muuttaa Vallilan Konepajan The Train Factoryyn, mutta siellä ei lattia olisi kestänyt näin suurten laitteiden painoa.
Klondyken tilat tuntuivat heti sopivilta: entisessä teollisuusrakennuksessa on paljon samaa tunnelmaa kuin Vallilassa. Tilat ovat myös tuotannon silmin logistisesti hyvät – niihin saa kuorma-auton peruutettua suoraan sisään.
”Ja tottakai asiakkaat ovat tärkeitä”, Grehn sanoo. ”Autolla pääsee Klondyke-talon eteen ja K-junallakin käytännössä pihalle. Klondykessa on myös päivittäin noin 200 lounassyöjää ja yli 100 y-tunnusta vuokralla.”
Synergiaa tuo sekin, että Salama Brewing on muuttamassa seinän taakse vuodenvaihteessa.
Jos panimo harkitsee muuttoa, Grehnin mielestä on tärkeää muistaa, että tilat eivät ole se ainoa tärkeä juttu, vaan se, että panimolle etsitään pidemmäksi aikaa kotia. Tärkeää on myös, että vuokraisäntä on hyvä – sellainen, jolla on hyvä asiakaspalvelu ja innostusta vuokralaisia ja panimoita kohtaan.
”Ei se talo teidän kanssa juttele, vaan se vuokraisäntä.”
Husky Itiksessä – toivottavasti pian pysyvästi
Yhden eksä on toisen nyksä, sanotaan. Husky Brewing oli etsinyt uusia tiloja jo jonkin aikaa, ja kun Etko muutti Keravalle, Husky muutti heiltä vapautuviin tiloihin Roihupeltoon. Sieltä ei kuitenkaan kannata lähteä taproomia etsimään, sillä Huskyn popup-kuppila ja myymälä löytyvät Itäkeskuksen Tallinnanaukiolta.
Itiksessä olikin pitkään tilausta pienpanimo-oluille, ja Tallinnanaukion suuri, aurinkoinen terassi kerää väkeä ohikulkijoista varta vasten paikalle hakeutuneisiin harrastajiin. Terassilla on tarjolla myös live-musiikkia.
Tiskillä moni kiittelee, että näille kulmille on saatu käsityöläisolutta.
”Tämä on ollut kävijöiden mukaan tervetullut paikka, sillä siellä on ollut toisenlaista tarjontaa”, toimitusjohtaja Janne Huikko sanoo.
Lähistöllä olevat olutravintolat kilpailevat ennemmin hinnalla kuin laadulla.
Husky Brewing toimi pitkään Pitäjänmäessä, mutta toiminta loppui siellä vuodenvaihteessa. Huikon katse on kyllä pidemmälläkin tähtäimellä Itäkeskuksessa. Rakennuksen Kehä 1:n päädyssä on tila, johon Husky Brewing kaavailee panimoa ja suurta ravintolaa, johon olisi käynti kadulta. Se ei olisi riippuvainen kauppakeskuksen aukioloajoista. Neuvottelut tilasta ovat vielä kesken.
”Jos kaikki menee hyvin, syksyllä saadaan panimo ja taproom sinne.”
Siellä pystyisi myös tekemään panimokierroksia, maistatuksia ja niin edelleen. Muuttoa harkitseville panimoille hänellä on yksi vinkki: Uusien tilojen etsimistä ei voi aloittaa liian aikaisin. Hyviä tiloja on vähänlaisesti tarjolla, ja usein tilat ovat kalliita.
Väliaikainen muutto ei tietenkään ole ideaali ratkaisu, mutta koska tiloja oli vähänlaisesti tarjolla, huskylaiset laskivat, että oli parempi saada tuotanto pyörimään ennen kesää.
Se näyttää kannattaneen, sillä ainakin Itäkeskuksen kävijät ovat ottaneet paikan omakseen.
Tuju muutti keskeiselle Rakuunamäelle
Lappeenrantalainen Panimoyhtiö Tuju muutti vuodenvaihteen ympärillä kaupungin sisällä Harapaisista paremmille pelipaikoille Rakuunamäelle.
”Meillä tuli seinät vastaan, laajennusmahdollisuutta ei ollut enää yhtään”, sanoo Tujun asiakkuusjohtaja Jukka Mononen.
”Oltiin myös vähän syrjässä, mutta ei se estänyt lappeenrantalaisia oluenharrastajia löytämästä meitä.”
Vanhoihin tiloihin ei kuitenkaan saanut omaa anniskelua, joten senkin puolesta oli hyvä etsiä uutta kotia, johon saisi ravintolan. Taproomissa onkin nyt kehuttu pizzeria.
”Aloimme etsiä uusia muutamia vuosia sitten, eli tämä on ollut aika pitkä prosessi kulisseissa.”
Lopulta tilat löytyivät Rakuunamäeltä. Se on keskeinen matkailukohde, 1800-lukulainen rakuunarykmentin kasarmialue, jossa ei kuitenkaan ole ollut liikaa palveluita.
”Ollaan elävöitetty tätä aluetta”, Mononen sanoo.
Hänestä muutto ja oma ravintola olivat hyviä peliliikkeitä. Ravintola avautui jo viime vuonna, ja vuodenvaihteen tienoilla Tujulla oli kaksi panimoa samaan aikaan, sillä uuteen panimon asennettiin uudet laitteet, ja vasta sen jälkeen vanha panimo ajettiin alas.
”Panimolaitteet tehtiin meitä varten, ne mitoitettiin tähän tilaan suoraan”, Mononen paljastaa.
Hän kuitenkin sanoo, että panimokompleksin muuttaminen ei ole kovin yksinkertainen juttu. Tuotanto on oltava jonkin aikaa tauolla, mikä ei tee hyvää rahavirroille. Jos muuttaa sympaattiseen vanhaan rakennukseen, remontit voivat tuoda yllätyksiä. Tujun väki esimerkiksi löysi välikaton yltä kattoa kantavia hirsiä sikin sokin, eivätkä ne tietenkään olleet näkyneet piirustuksissa. Siitäkin selvittiin.
Tärkein vinkki Monosella muuttoa miettiville panimoille kuitenkin on, että viranomaisprosessit kestävät tällä hetkellä kauan.
”Joka ikisellä viranomaiselle oli pitkät jonot.”
Tuju aloitti muuton aikaan myös toisen yrityksen, joka keskittyy maahantuontiin, ja tuntui että joka käänteessä asiat venyivät ja niiden perään piti kysellä. Panimoiden pitää huolehtia panimoluvat, varastointiluvat, maahantuontiluvat, myyntiluvat ja monet tarkastukset – ja jos joka käänteessä kestää, voi tuotannon tauko venyä ikävän pitkäksi. Tujua auttoi se, että vanha panimo toimi, kunnes uusi oli pystyssä.
”Ja nyt kaikki on reilassa”, Mononen sanoo.
”Muille panimoille terveisiä, että selvittämisen määrä on loputon, mutta kyllä se siitä. Pitää vaan kääriä hihat ja niistä nenä.”
Olarilaisuutta Vallillassa ja Niittykummussa
Kesän alussa muutti myös Olarin panimo, Otaniemestä Pasilan Konepajalle Vallilaan – ei kuitenkaan niihin samoihin tiloihin, minkä lattiat eivät olisi kestäneet Etkon tankkeja.
Olarilaisten muuton takana eivät ole laajenemisaikeet, kertoo toimitusjohtaja Tommi Koistinen.
”Kapitalismin rattaat päättivät, että tällainen tontti on tehokkaammassa käytössä, kun siihen rakennetaan toimistotilaa päälle.”
Panimon täytyi siis etsiä uusi koti muualta, koska Otaniemestä tuli lähtö. Olarillakin uusien tilojen etsiminen oli pitkä prosessi, joka päätyi lopulta niin, että ennen kuin muuttoa oli edes tehty, Olari ilmoitti löytäneensä toisetkin uudet tilat. Konepajan lisäksi Olari ottaa haltuunsa Niittykummun vanhan paloaseman.
”Janonsammutusasema”, Koistinen naurahtaa.
Kun Koistinen ja kumppanit kuulivat, että paloasematoiminta Niittykummussa lakkaa, he alkoivat heti katsella tilaa sillä silmällä. Kaksivaiheisen kilpailutuksen jälkeen tila saatiin. Vielä on auki, jatkaako Olari kahdella panimolla.
”Niittykummun panimo alkaa porisemaan aikaisintaan vuoden 2026 loppupuolella”, Koistinen sanoo.
Vähän lähempänä ajankohtaa pitää siis katsoa, millaiset ovat markkinatilanne, talouden realiteetit ja olarilaisten oma tahtotila.
”Sen näkee sitten, mutta se on hyvä ongelma, jos joutuu miettimään, onko meillä yksi vai kaksi panimoa, kun välillä on joutunut kelaamaan, onko mitään.”
Molemmissa sijainneissa yhdistyy olarilaisille tärkeitä juttuja: sijainti julkisten liikenneyhteyksien ja kulkuvirtojen saavutettavissa ja mahdollisuus avata omannäköinen, olarilaisuutta huokuva taproom. Varastohallit kehäteillä eivät houkutelleet.
”Tätä tehdään sen takia, että tekeminen on lähellä sydäntä, ja kyllä Suur-Olarin rajat venyvät Vallilaankin.”
Tulevat tilat Niittykummussa tuovat hymyn Koistisen huulille, sillä tilat ovat vanhoilla kotikulmilla.
”Paloasema sijaitsee vanhan Olarin kansakoulun vieressä ja Olarin kirkko on kivenheiton päässä.”
Sijainti ja oma taproom ovat Koistisen mukaan tärkeitä asioita mietittäviksi, jos muuttoa kelailee.
”Taproom ja oma ulosmyynti on nykyisenkin alkoholilainsäädännön puitteissa pienpanimoille todella merkittäviä, jos yli 5,5 prosentin oluita panee, ja niin varmasti suurin osa pienpanimoista tekee.”
Sijainnin pitää olla hyvin saavutettavissa – tai sitten niin uniikki paikka, että ihmiset tulevat pidemmänkin matkan takaa.
”Tällaisia paikkoja ei ihan joka kujalla löydykään, mutta kun sellaisen löytää, sillä voi olla todella iso vaikutus.”
Fat Lizard mietti muuttoa, mutta päätti toisin
Joskus voi käydä myös niin, että harkitsee muuttoa, eikä sitten muutakaan.
Näin kävi Olarin panimon naapureille Fat Lizardille.
Muuttoajatukset kävivät liskojen mielessä, sillä koronan aikaan heillä oli kaksi historiansa parasta liikevaihtovuotta, ja panimo alkoi suunnitella merkittävää laajennusta, kertoo luova johtaja Topi Kairenius.
”Otanimenen tehtaassa ei pysty tuottamaan tuon 1 200 000 litran enempää, se on ehdoton katto. Tuotannon kasvattamiseen tarvittaisiin siis uudet tilat.”
Muutenkin olisi kätevää, jos esimerkiksi varasto olisi samassa rakennuksessa. Niinpä Fat Lizard teki tonttivarauksen Espoon kaupungille, ja jokin aika myöhemmin he lukivat Länsiväylä-lehdestä, että varaus oli mennyt läpi.
”Joku aktiivinen kaupunkitoimittaja oli huomannut sen kaupungin dokumenteista.”
Sitten tuli 2023, sota ja inflaatio, jotka kohtelivat panimoalaa kovalla kädellä. Hinnat heilahtelivat ja kuluttajien ostokäyttäytyminen muuttui.
”On jouduttu paiskimaan kovaa duunia, että saadaan pidettyä myynnit tuossa samassa, missä ne on olleet”, Kairenius sanoo. ”Joten toistaiseksi ollaan Otaniemessä.”
Sinänsä se ei haittaa, sillä Espoo on ollut panimoille suopea paikka, Kairenius sanoo. Kaupungissa on ollut parhaimmillaan yhdeksän pienpanimoa, ja siitä on ollut tulossa vetovoimainen olutmatkailukohde.
”Kaupunginjohtajaa myöten on oltu ylpeitä tästä.”
Nyt Olari ja Salama tosiaan ovat muuttamassa, ja Keran hallien kolme panimoa – 8 Bit, Masis ja Tired Uncle – joutuvat myös katselemaan uusia tiloja, sillä hallit menevät nurin näillä näkymin ensi vuonna.
Se on panimoille aina kallista ja vaivalloista, mutta lopulta siinä yleensä voittavat asiakkaat. Usein tuotanto kasvaa ja uusista tiloista tehdään kodikkaat ja houkuttelevat, ja ne laitetaankin yleensä hyville paikoille.
Teksti: Esa Salminen
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta