Jos joku olisi kertonut minulle 6 kuukautta sitten, että kesän 2020 ensimmäiset olutkarkelointini olisivat vasta elokuun alussa, olisin nauranut räkäisesti ja ihmetellyt väittämää. Mutta tässä sitä ollaan! Ja onneksi ollaan, sillä kesääni kuuluu ehdottomasti rivistöt hymyileviä panimotyyppejä esittelemässä uutuuksiaan, spessueriään ja sesonkituotteitaan innokkaille oluen ystäville. Olutfestareita ei olisi voitu järjestää ilman huolellisia varotoimia, joiden avulla ehkäistään mahdollisia tartuntoja. Nyt tarvitsee vain muistaa ylläpitää noita varotoimia.
Mutta niihin festareihin!
Viime viikonloppuna aloitin kesän 2020 festarivierailut matkaamalla Poriin. Pysähdyin matkalla Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalla, jonka ohi olen kulkenut mummolaani noin 28 vuotta. Kummallista kyllä, en ollut eläessäni pistäytynyt Kukon syntysijoilla, enkä edes keksinyt mitään perusteltua syytä sille. Todennäköisintä on, että kun Turusta on tehnyt matkaa Poriin tai toisin päin, on Laitila ollut jotenkin niin lähellä määränpäätä, ettei taittuvaa matkaa ole halunnut pysäyttää. Ja se on sääli! Mutta onneksi ymmärsin pysähtyä tällä kertaa. Wirvoitusjuomatehtaan kauppa oli todella näyttävä ja oli ilo huomata, miten autoja kurvasi panimon parkkipaikalle lähes jonona. Kun kyselin hiukan kuluneen kesän menekkiä panimomyymälästä, vastaus oli yksioikoinen ja linjassa muiden jäsenpanimoidemme vastausten kanssa: ”menekkiä on ollut”. Wunderbaum!
Porissa minua odotti Pub Winstonin olutjuhlat, joihin osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa. Winstonin olutjuhlat lukeutuvat niihin olutfestareihin, joiden tarkoituksena on ollut ensisijaisesti esitellä paikallisten panimoiden osaamista, mutta vuosien saatossa myös ulkopaikkakuntalaiset ovat päässeet enenevässä määrin esille. Tälläkin kertaa kaukaisimmat panimot saapuivat Oulusta, Lappeenrannasta ja Joensuusta. Muun muassa Panimoyhtiö TUJUn Jukka Mononen kuvaili Winstonia yhdeksi Suomen sympaattisimmista olutfestareista kompaktin kokonsa, punaisten puumökkiensä ja asiakaskunnan suoran ja rehellisen palautteen vuoksi (ei lainkaa paskempaa). Kaikilla näytteilleasettajilla oli selvästi myös helpottunut ja vapautunut olo, joka näkyi hymyissä. Winstonin ehkä upein perinne on palkita tuomariston ja yleisön valitsemat parhaat kolme festariolutta. Lauantaina tapahtuneeseen yleisöäänestykseen en päässyt osallistumaan, mutta tuomariston valinnat julkistettiin jo perjantai-iltana ja valinnat osuivat mielestäni maaliin. Onnea voittajille!
Lauantaina suuntasin Ølfest Turkuun elämäni ensimmäistä kertaa, vaikka olen Turussa asunut lähes koko elämäni. Turussa festarijärjestäjät olivat onnistuneet luomaan Vanhalle Suurtorille leppoisan festivaalialueen, jossa pöytiä ja istumapaikkoja riitti. Festivaalikävijöistä oli hienoa myös huomata, että vaikka ilta pimeni, turvaväleistä jonoissa pidettiin huolta. Kaksipäiväinen festivaali oli myös ilmeisen onnistunut myynnillisesti, sillä lauantain edetessä festarikävijät onnistuivat tyhjentämään ainakin Lumi Brewingin ja Mallasseppien tiskit oluesta. Jäsenpanimoistamme paikalla oli vielä Fat Lizard Brewing, joka oli tehnyt taktisen peliliikkeen täyttämällä pakunsa kattoon asti kegeillä, jotta sitä olutta varmasti riittäisi. Turkulaiset olivat kuitenkin sen verran janoista kansaa, että liskojen Jesse joutui myöntämään valomerkin tulevan sopivaan aikaan.
Että näin! Ja tänään suuntana jälleen Turku ja kesän ensimmäinen SOPP! Katsotaan, paljonko sitä olutta on jäljellä kahden päivän karkeloinnin jälkeen!
Lopuksi vielä pieni kuvakollaasi:
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta