Vaikka olen Turkulainen ja joku voisi väittää minun olevan puolueellinen, olen silti sitä mieltä, että Turun jäsenpanimoidemme kiinteistöt lukeutuvat kymmenen upeimman, kotimaisen panimokiinteistön joukkoon. Turusta voit löytää Suomen suurimman panimoravintolan, Panimoravintola Koulun, joka toimii vuonna 1889 rakennetussa entisessä koulurakennuksessa Turun ydinkeskustassa. Keskustasta satamaan päin kulkiessa on taas samaan aikaan valmistunut Kakolan lääninvankilan rakennus, jonka entisessä keittiössä toimii nykyisin Kakola Brewing Company. Molemmilla rakennuksilla on nykyisin hyvinkin erilaiset käyttötarkoitukset, kuin mihin ne ovat alun perin tarkoitettu. Se on mielestäni suuri etu sekä tilojen yrityksille, että kaupungille itselleen. Uudet panimoyritykset on sidottu osaksi kaupungin ja tilojensa pitkiä historioita jo ensimmäisestä päivästä asti. Tämä on valtava voimavara panimoille, sillä ne tuntuvat oikeasti turkulaisilta panimoilta. Ne muodostuivat osaksi turkulaisuutta sijoittamalla itsensä jo tuttuihin, turkulaisiin lokaatioihin. Mikä tärkeämpää, kaupunki välttyy oman historiansa pyyhkimiseltä purkutöiden muodossa, joka on etenkin Turussa ollut suuri ongelma.
Kakola Brewing Company on myös yksi niistä panimoista, joita tekee mieli halata, jos se vain olisi mahdollista. Eeva Torniainen on osannut viestiä haluamiaan asioita panimosta, sillä itse allekirjoitan täysin näkemykset Kakolasta helposti lähestyttävänä, pienenä, sympaattisena ja yhteisöllisenä panimona. Siksi se tuntuukin ystävältä, joka muistuttaa olemassaolostaan aina kauppojen hyllyillä. Kakola muuten onnistui tekemään tämän blogikirjoituksen otsikoinnin helpoksi. Home of Happy Beer on panimon slogan, eikä parempaa kiteytystä panimosta voi keksiä. Miksi siis yrittäisin keksiä pyörää uudelleen.
Kakolan helposti lähestyttävyys ja paikallisuus näkyy etenkin tutuistani Turussa. Kakolan kautta ystävissäni tavallaan kiteytyy sellainen turkulainen mentaliteetti: on vain TPS, rusinamakkara, Matti ja Teppo, Lola, Aurajoki. On vain Turku, eikä muulla ole väliä. Turkulaisista kavereistani, tutuista tai tutun-tutun-tutuista, joita somessa seurailen, todella harva on minkään sortin olutharrastaja. Silti olen onnistunut huomaamaan, että yhä useammin tuttuni ovat alkaneet jakamaan kuvia Kakolan oluista joko Kakolan terassilta, ravintola Kakolanruususta tai ihan jokilaivoilta. Mutta muita ulkopaikkakuntalaisia pienpanimoita ei tuttujeni feedeissä näy. Kakola Brewing Company on onnistunut luomaan täysin turkulaisen brändin, jonka olutmestari Peter Torniainen taikoo oluita, jotka maistuvat niin tavalliselle kuluttajalle, kuin myös olutharrastajalle. Voiko olla parempaa?
PS. Tositurkulaisuudesta kertoo myös se, että Kakolan myyntitykki, Teemu Artukka, on kolmannentoista polven turkulainen. Miettikää sitä. 13 sukupolvea saman kaupungin sisällä. Siihen, että onko se päämäärätietoista kotiseuturakkautta vai sulaa hulluutta, en ota kantaa.
Cheers
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta