Oma Panimo on lähtenyt toteuttamaan paikallista pienpanimoa mielenkiintoisella tavalla, josta minulle tulee mieleen kotimaisista panimoista vain Teerenpeli. Toki erotuksena on se, että siinä missä Teerenpeli on brändinä vahvasti Lahdesta, on oman panimon kaksi toimipistettä taas selvästi sijaintiensa, noh, omia panimoita. Espoon panimolla Oma Panimo tekee espoolaisia tuotteita, joita lähialueen asiakaskunta nauttii. Hyvinkäällä tuotekatalogi on taas toisenlainen, osittain toisilla oluttyyleillä, kokonaan eri resepteillä ja nimillä, jotka juontavat juurensa Hyvinkäästä.

Mutta keskitytään nyt Espoon toimipisteeseen! Espoon Omassa Panimossa huomioni kiinnittyi etenkin siihen, mihin kannattaa kiinnittää monella pienpanimolla huomiota: kuinka paljon panimoon on laitettu suunnittelutyötä ja ajatusta taustalle. Pienpanimo on harvoin vain X määrä neliömetrejä, vaan tuotannon käytössä on joka ikinen kuutiosenttimetri, mitä tilasta vain löytyy. Tästä pienpanimoiden piirteestä Espoon Oma Panimo on loistava esimerkki, sillä panimo on todellakin suunniteltu hyvin toimivaksi tuotantotilaksi, jossa katon ja lattian väliin jää mahdollisimman vähän turhaa tilaa. Mutta miksi siihen kannattaa kiinnittää huomiota? En mielestäni ole mikään maailman esteettisin ihminen, mutta funktionaalisuuden päälle ymmärrän. Panimon tilojen vertikaalinen hyötykäyttö vapauttaa lattiatilaa sekä työskentelyyn, että vierailijoiden kestitsemiseen ja ennen kaikkea luo myös hieman turvallisemman työtilan, kun koko ajan ei tarvitse olla katsomassa jalkoihinsa välttääkseen kompastumisen. Plus onhan se kyllä kieltämättä mageen näköistä, kun rosteritankit kohoaa korkealle itseni yläpuolelle.

Toinen huomionarvoinen asia Espoon Omasta Panimosta on ketteryys! Kun koronakriisi alkoi, monelta pienpanimolta katkesi liiketoimintansa tärkeimmät tulohanat: ravintola- ja päivittäistavarakauppamyynnit. Ne ovat sen volyymin myyntejä, ettei niiden puutteen aiheuttamaa avohaavaa panimolla paikata vain yhdellä laastarilla. Mutta tarpeeksi monella laastarilla sitä haavaa saa suljettua ainakin hetkeksi, kunnes tilanne normalisoituu. Yksi näistä Espoon Oman Panimon monista laastareista oli panimon oma myymäläauto, joka kiertää kahta ennalta määrättyä reittiä vuoroviikoin. Mistään helposta lanseerauksesta ei ollut kyse, sillä kuten kaikki varmasti tietävät, tämänhetkinen alkoholilainsäädäntömme on nykyisellään hyvin vahvasti kaikkea ”normaalista poikkeavaa” vastaan. Uusia myyntikanavia on todella vaikeaa implementoida pienpanimolle, mutta kun tarpeeksi tarkkaan lukee lakia ja huomioi lainsäädännön ehkä hölmötkin vastapallot, voi panimo löytää itselleen tavan toimia laillisesti ja uudella tavalla. Yksi tällainen vastapallo oli konkreettinen myyntitilanne ja missä sen on tapahduttava lain puolesta. Espoon Oma Panimo olisi mielellään myynyt tuotteitaan olutkärrynsä ikkunasta asiakkaille, jotta mahdollinen tartuntariski minimoitaisiin. Lain mukaan myynnin on kuitenkin tapahduttava sisätiloissa, joten panimo muokkasi peräkärryään siten, että asiakkaat pääsevät yksi kerrallaan tuohon neliömetrin sisätilaan maksamaan ja noutamaan oluensa. Hölmöä, mutta laillista. Mutta luoviminen luotisateessa onnistui ja nyt Espoon Oman Panimon paku voi soittaa naapurustoissaan omaa olutbiilinsä tunnaria, joka saa aikuiset kotonaan kiljumaan ilosta ja juoksemaan parkkipaikalle viikkorahat käsissään.

Vieraillessani Espoon Omalla Panimolla katseeni kiinnittyi myös panimomyymälän vierailijoihin ja yllätyin positiivisesti! Jotenkin sitä elää vieläkin sellaisessa kuplassa, että oma mielikuvani pienpanimomyymälässä ostoksia tekevästä asiakkaasta vastaa olutharrastajan yleistä stereotypiaa, johon minäkin lukeudun: parikymppinen Kalliossa asuva karvanaama. Toki neljän tunnin vierailuni aikana hengenheimolaisianikin näkyi, mutta väittäisin, että valtaosa Espoon Oman Panimon tuon päivän asiakkaista oli itseäni vähintään 10 vuotta vanhempaa väkeä, sukupuolesta riippumatta. Oli ilo huomata, että olut kiinnostaa sukupolvesta toiseen ja lähes poikkeuksetta jokainen asiakas esitti Oman Panimon Jukka Terholle jopa yksityiskohtaisia kysymyksiä panimon eri oluista ja etenkin niiden tarjoilusuosituksista. Espoon Oma Panimo tekee tuotteillaan valtavan palveluksen koko skenelle näyttämällä ihmisille, että pienpanimo-olut ei ole mitään myyttistä erikoisolutta (yök mikä sana), vaan olut on olutta ja erilaisia oluita kannattaa todellakin kokeilla. Hyvää duunia Oma Panimo ja etenkin iso kiitos tekemästänne työstä! Kaiken kaikkiaan maistamisen ja vierailtavan arvoinen panimo!

CHEERS!

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta

Juho Virtanen

Mallasasiamies
Pienpanimoliitto

Työskentelen pienpanimoliitolle tehden "Mallasasiamies" -projektia. Minut saa hymyilemään aina hyvällä oluella ja huonolla vitsillä. Digitaalisen kulttuurin HuK, Turun yliopisto, parimetrinen partasuu.

Oluen makuprofiilin pitää olla kuin leka vasten kasvoja. Räjähdyksiä kielellä ja tulvahtavaa aromia sieraimissa.