Eihän tätä paikkaa tai panimoa voi olla rakastamatta.

Tai siis kenellä meistä riittää rohkeus irrottautua arjen oravanpyörästä ja kaikesta siitä, minkä perusteella meidän odotetaan elää elämäämme? Kuka meistä voi todella sanoa tekevänsä juuri sitä, mistä nauttii täydellä sydämellä, eikä tekisi mitään toisin? Kuinka monella meistä on joitakin toteutumattomia haaveita, joita emme ole yksinkertaisesti uskaltaneet lähteä toteuttamaan? Nämä asiat ovat sellaisia, joita olen miettinyt monesti vieraillessani tämän kesän aikana eri pienpanimoilla. Voin rehellisesti sanoa, että Mathildedalin kyläpanimo on erittäin mallikas esimerkki yritystarinasta, joka on alalla hyvin tuttu. Panimon perustaja on tehnyt elääkseen jotain täysin muuta, täysin erilaisessa ympäristössä ja yhtäkkiä päättänyt ottaa härkää sarvista ja kääntää elämänsä 180 astetta ympäri.

Rakastan sitä, kun panimolla näkyy se oma persoonallinen kosketus, joka tuo lihaa hallirakennuksen rosteriluurangon ympärille. Mathildedalin kyläpanimolla se tulee Tuomo Holmin tavasta pyörittää panimoa nimenomaan kyläpanimona, joka tuottaa olutta vain lähialueille. Ajatus pienen kylän omasta panimosta, jonka ydintavoitteina ovat oman kyläyhteisön tunnettavuuden ja vetovoimaisuuden lisääminen, sekä erinomaisen oluen valmistus mistään tinkimättä, ovat asioita, jotka vetoavat minuun. Hyvä yritys pystyy sopeutumaan ajan tuomiin muutoksiin monella eri tapaa. Jotkut valitsevat kasvun kanavakseen vastata ihmisten luomaan kysyntään. Ihan ymmärrettävää, sillä kyllähän sitä tuotetta pitää ihmisille tarjota, jos he sitä vaativat. Toinen tapa, jonka kyläpanimo on selväksi valinnut omakseen, on toimia oman tuotantokapasiteetin rajoissa ja tarjota ihmisille kausittain vaihtuvia tuotteita. Kun ne poistuvat valikoimasta taas hetkeksi, niin ihmiset jäävät janoamaan lisää ja palaavat tuopin ääreen taas, kun tuotetta on tarjolla. En päässyt keskustelemaan Tuomon kanssa asiasta sen syvemmin, mutta panimon toiminnasta on selvästi aistittavissa se, että heidän tavoitteenaan on elättää itse itsensä ja se riittää heille. Ei ahnehdita, vaan hoidetaan se oma tontti mahdollisimman hyvin ja pärjätään itsenäisinä. Tuodaan omalla työllä se leipä ja ehkä palvikinkkuakin aina välillä pöytään ja ollaan tyytyväisiä siihen.

On ihanaa myös kuulla, miten vuoden 2018 alussa tapahtunut alkoholilainsäädännön muutos ulosmyyntioikeuksiin on vaikuttanut panimoihin. Tuomo Holm kertoo juuri valmistuneen kyläpuodin myyvän heidän tuotteitaan kuin häkä, enkä voi kuin ihmetellä että miksi tässä asiassa saimme odottaa vuoteen 2018 asti. Paikalliset panimot elävät symbioosissa muun kotimaan matkailun kanssa. Jotkut ihmiset (kuten minä) matkustavat pitkin pitäjiä nähdäkseen panimoita, toisille se panimo on taas ekstraa matkakohteessa. Joka tapauksessa, panimoiden ulosmyyntioikeus on onnistunut elävöittämään sekä panimoihin kohdistuvaa turismia, että myös panimoiden kotiseutujen tarjoamaa turistikohteita.

 

Koko on yksi tärkeimmistä asioista, joka määrittää Mathildedalin kyläpanimoa. Se on pieni panimo, pienessä kylässä, joka järjestää kerran vuodessa pienen olutfestivaalin yhdessä Fiskarsin panimon kanssa. Mutta kun kaiken tekemisen skaala on pientä, niin siitä isosta sydämestä, josta tähän hommaan vuodatetaan tekijöidensä sielua, riittää paljon enemmän jokaiseen tuotteeseen ja päätökseen. Tämän perjantain tulen viettämään vielä Mathildedalin kyläpanimon ja Fiskarsin panimon järjestämällä Beer Campilla, joka järjestetään vuoro vuosin jommassakummassa ruukkikylässä. Täällä on kahden panimon hanat, partavahaständi, alpakoita, ruokaa ja muutaman tunnin päästä myös musiikkia. Ihmiset syövät, juovat, nauttivat auringosta ja keskustelevat keskenään. Kaikkien kasvoilta paistaa hymy, eikä huolesta ole tietoakaan. Mikä on sinun tekosyysi sille, ettet ole täällä?

Kippis!

Mallasasiamies

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta

Juho Virtanen

Mallasasiamies
Pienpanimoliitto

Kesän 2019 työskentelen pienpanimoliitolle tehden "Mallasasiamies" -projektia. Minut saa hymyilemään aina hyvällä oluella ja huonolla vitsillä. Digitaalisen kulttuurin HuK, Turun yliopisto, parimetrinen partasuu.

Oluen makuprofiilin pitää olla kuin leka vasten kasvoja. Räjähdyksiä kielellä ja tulvahtavaa aromia sieraimissa.