Voin lyödä vetoa vasemman pikkuvarpaani, että mikäli identifioit itsesi olutharrastajaksi, olet myös jollain tasolla pyöritellyt päässäsi ajatusta omasta pienpanimostasi. Voin rehellisesti myöntää, että minä ainakin olen. Millaiset tilat haluaisin, mihin oluttyyleihin keskittyisin, olisiko panimolla ravintolaa tai taproomia, pullo vs tölkki, etikettien ulkomuoto, kokoluokka, mikä olisi panimon nimi ja niin poispäin. Nämä kaikki ovat ajatuksia, joita kuitenkin mieluummin toteutan pienemmässä mittakaavassa, omassa kotipanimossani. Tällöin kaikki aikani ei menisi viranomaisraportointiin ja muuhun ikävään paperityöhön, joka on ehkä se aikaa vievin osa kaupallisen pienpanimon toimintaa. Lisäksi, jos joku kehtaa nyrpistää nenäänsä maistaessaan oluttani, voin nostaa keskisormen pystyyn ja toimittaa tämän entisen ystäväni niskapersotteella ulos tiluksiltani. Minulla ei olisi mitään velvollisuutta asiakkaitani kohtaan, sillä minulla ei olisi asiakkaita. Ahh miten huoletonta.
Mutta jos minulla olisi tarpeeksi rohkeutta ryhtyä ammattilaiseksi, tarina olisi kutakuinkin saman tapainen mitä Panimoyhtiö X:llä. Minulle olut on sosiaalinen juoma. Sitä tehdään ja nautitaan hyvässä seurassa ja juuri tässä on se kulma, joka minua viehättää Panimoyhtiö X:ssä. Asioista ei tehty liian monimutkaista vaan niihin tartuttiin rohkeudella. Hyvät ystävät joivat hyvää olutta ja päättivät perustaa oman panimonsa. Ei tuo tarina tarvitse ympärilleen enempää liirumlaarumia.
Kehitys on todellakin asia mikä kuvastaa Äksää. Ensikosketukseni heihin oli vuoden 2019 Olutsatamassa, jossa panimo oli jaetulla tiskillä muutaman paikallisen kiertolaispanimon kanssa. Muistikuvani ovat hatarat, mutta luotettavat. Uskallan väittää, ettei Äksällä ollut tuolloin esillä kuin maksimissaan neljää eri olutta, sillä panimo oli vielä vuosi sitten todella, todella, todella pieni. Olutsatamaa ei tänä vuonna ymmärrettävistä syistä järjestetty, MUTTA jos se olisikin tapahtunut, olisimme varmasti nähneet Panimoyhtiö X:n omalla tiskillään ja sellaisella kattauksella, että viime vuoden vierailijoita olisi pyörryttänyt.
Toinen asia, mistä herrat eivät puhuneet palturia, oli Äksän tuotteiden lähestyttävyys. Minulla on tästä ensikäden empiiristä, tietoa. Naisystäväni (käytän tuota sanaa, sillä hän vihaa sitä) isoäiti, 83 vuotta, valitsee nykyisin tarkasti saunaoluensa. Ei hän muita oluita juokaan, kuin Panimoyhtiö X:n tuotteita, sillä kyse on kuitenkin ”oman kylän pojista”, vaikka panimo sijaitseekin Jyväskylässä ja isoäiti Äänekoskella. Ja kyllä, tämä turbomummo on kokeillut oluita laidasta laitaan: IPAa, hefeä, pale alea, golden alea, stoutia, souria, black ipaa, gosea ja savustettua olutta. Hän on löytänyt joukosta ehdottomia suosikkejaan, mutta rohkeasti kokeilee Äksän kauppavahvuisia uutuuksia.. Eli ottakaapa siitä, vastarannan kiisket, jotka väittävät oluenmaistelun olevan jotenkin “luotaantyöntävää elitismiä ja jonkin sortin hipsteriharrastus”.
Kiitos, Panimoyhtiö X, kun sain vierailla panimollanne! Tuon rouvan mummon mukanani ensi kerralla, sillä hän ei ole elämässään vieraillut ihka oikealla panimolla. Tämä vääryys pitää ehdottomasti korjata
Cheers!
Meikämandoliini, eli Mallasasiamies
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta