Tornion kaupunki on paljon vanhempi kuin monet etelämmässä sijaitsevat, nykyisin paljon suuremmat kaupungit ovat. Se perustettiin jo vuonna 1621 Ruotsin kuninkaan, Kustaa II Aadolfin määräyksestä, sillä Tornion sijainti oli tehnyt siitä jo vakiintuneen kauppateiden kohtaamispaikan. Perustamisensa aikana Tornio pitikin hallussaan maailman pohjoisimman kaupungin titteliä ja kasvoi muutamaksi vuodeksi Ruotsin kuningaskunnan varakkaimmaksi kaupungiksi. Vuonna 1873 joukko torniolaisia kauppiaita ja liikemiehiä perustivat Torneå Bryggeri Aktiebolagetin, minkä jälkeen panimon omistaja ja nimi onkin vaihtunut tiuhaan tahtiin. 1960-luvulle tultaessa panimo työllisti noin sataa henkilöä ja oli tuotannollisesti Suomen viidenneksi suurin panimo.
Vuonna 1964 tapahtui torniolaisessa panimokulttuurissa läpimurto, kun oluttehtaan toimitusjohtaja Irma Stormbom pyysi panimomestareitaan Herman Grügeriä ja Leo Andelinia luomaan uudenlaisen oluen. Lopputuloksena syntynyt olut nosti suomalaisen lagerin maailmankartalle. Kaikki vähääkään suomalaista olutta juoneet tietävät, mikä tuo lappilaiseksi ylpeydeksi kuvailtu olut oikein on ja menestyksestä johtuen panimosta tehtiin vuonna 1969 Lapin Kulta Oy. 1980-luvun alussa panimo myytiin eräälle, tuolloin vielä suomalaisomisteiselle panimojätille. 1990-luvulla panimon vuosituotanto oli noussut 200 miljoonaan litraan, joka vertailun vuoksi on yli kymmenkertainen määrä siihen mitä suomalainen pienpanimo saa maksimissaan tuottaa. 2000-luvun alussa panimon omistajuutta palloteltiin muutaman kansainvälisen toimijan välillä, kunnes Heineken ilmoitti vuonna 2010 sulkevansa oluttehtaan ja ajavansa rakennuksen maan tasalle. Tornion 137-vuotias oluen panemisen historia oli tullut päätepysäkilleen. Tai tältä se ainakin näytti.
Paikalliset olivat luonnostaan pettyneitä tapahtumien kulkuun ja heistä tuntui siltä, kuin olennainen osa heistä olisi riistetty heiltä. Tästä suivaantuneena paikallinen yritys nimeltään Maansiirto Mykkälä päätti ostaa panimokiinteistön, sillä tuntuihan se hullulta purkaa valtava, hyväkuntoinen panimokompleksi. Kaupat lyötiin lukkoon vuonna 2014 ja kiinteistön yritystoimintaa koordinoimaan tuotiin Kaj Kostiander. Syntyi ajatus panimon uudelleenkäynnistämisestä. Samaan aikaan perustettu oululainen yritys, Sangen Oy, valikoitui kumppaniksi panimon toteuttamiseen. Sangen osti OPR Oy Polarmaltaan, jonka nimi vaihdettiin Tornion Panimoksi tammikuussa 2016. Toiminnan aloittamiselle tarvittiin kuitenkin vielä valtavasti pääomaa, joten Sangen Oy järjesti joukkorahoituskampanjan. Yhtiö keräsikin varoja puolessa vuodessa yli miljoona euroa 1950 sijoittajan voimin ja pääsi tällä tavalla osoittamaan, että miten tärkeä asia oma panimo oli Torniolle, Lapille ja koko Suomelle. Panimon toiminta saatiin käyntiin ja oluen valmistus palasi Tornioon. Nykyisin panimon tilojen sisäänkäynnillä komeilee massiivinen, torniolaisen Outokummun teräksestä valmistettu laatta, jossa komeilee joukkorahoitukseen osallistuneiden ihmisten nimet kiitoksena ja muistutuksena siitä, että ilman heitä torniolainen panimokulttuuri olisi voinut kuolla ja kadota unholaan.
Skaalattuna edeltäjäänsä Tornion Panimo todellakin on pienpanimo. Tällä hetkellä panimo työllistää yhdeksän henkeä, mutta tuotti vuonna 2018 päätä huimaavat 362 500 litraa. Tornion Panimon oluiden ydinajatus on olla tyylipuhtaita oluita lappilaisella persoonalla. Mistään rajallisesta valikoimasta ei puhuta, sillä panimo valmistaa tällä hetkellä 14 erilaista olutta, yhtä lonkeroa ja kyljessä toimiva tislaamo tuottaa kuutta erilaista tislettä. Panimolla on kunnioitettava agenda, sillä sen juomat ovat persoonallisia ja alan harrastajan suuhun sopivia, mutta kunnioittavat myös tottumattoman oluen nauttijan makunystyröitä. Tuotteita ei olla pilattu liiallisella kikkailulla, vaan panimo tahtoo tuoda ihmisiä pienpanimotuotteiden pariin osoittamalla, ettei kyse ole mistään pelottavista ”erikoisoluista” vaan erilaisista oluttyyleistä, joista jokaiselle löytyy se omansa. Panimon tuotteiden laadusta kertoo myös lukuisten tuotteiden voittamat palkinnot, niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. Ehkä tärkeimpänä tällaisena tuotteena voidaankin mainita panimon vaalea lager, jonka resepti on prikulleen sama, kuin vuonna 1964. Panimo ei siis ainoastaan toimi samoissa tiloissa kuin edeltäjänsä, vaan se myös valmistaa suomalaisen olutkulttuurin merkkiteosta ja on saanut itselleen korvaamattoman neuvonantajan tiloissa toimineesta panimomestarista ja panimojohtajasta, Leo Andelinista. Alkuperäinen panimo, alkuperäinen resepti, alkuperäinen tekijä. Huomenna pääsemme tutustumaan tarkemmin Leo Andelinin värikkääseen elämään ja elämäntyöhön.
Kippis
Mallasasiamies
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta