Huhhuh.
Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa.
Tässä on panimo jonka edessä tunnen nöyrtyväni. Jo pelkästään tieto siitä, että Takatalon ja Tompurin tilat ovat olleet samojen sukujen sukutiloja yli kolmenkertaisen ajan Suomen itsenäisyyteen verrattuna, saa ihoni kananlihalle. Voimme vain miettiä, että miten valtava työ pelkästään tuon kokoluokan pienpanimossa on, niin nämä työnarkomaanit ovat päättäneet tehdä vähän enemmän töitä viljelemällä panimolla käytettävän mallasviljan itse. Jösses.
Takatalo & Tompurin missio on kunnioitettava. Oman viljan jatkojalostaminen olueksi, joka on selkeästi tunnistettavaa. Mikko Suur-Uskilla on upea näkemys siitä, että miten kokonaisvaltaisesti suomalainen olut JA maatalous voisi kehittyä, mikäli Suomalaiset viljatilat perustaisivat Pehkolan mallastamon kaltaisia pienmallastamoita. Tämä toisi lisää monipuolisuutta tarjolla oleviin maltaisiin ja mahdollistaisi myös pienpanimoiden tuotteiden kehittymisen uuteen suuntaan. Ehdottoman kannatettava ajatus, josta mielestäni pitäisi puhua enemmän ja laajemmin.
Olen kuluneen kahden kesän aikana vieraillut paljon panimoilla, joiden nykyinen toiminta on nivottu yhteen sijainnin historian kanssa. Hienointa on ollut huomata, ettei pienpanimotoimintaa ole sidottu pelkästään menneeseen panimotoimintaan, vaan pienpanimot voivat tehdä kunniaa myös muille historiallisille teollisuudenhaaroille. Tässä tapauksessa Takatalo & Tompuri kunnioittaa kahta, yli kolmesataa-vuotista sukutilaa, sen laajaa historiikkia ja niitä sukujensa patriarkkoja & matriarkkoja, jotka ovat mahdollistaneet aikanaan sukutilan jatkumon 2020-luvulle saakka. Alkaen panimon tiloista myymälään ja päättyen oluen kylmäkellariin, jokaisella työtilalla on samaan aikaan olemassa nykyinen ja mennyt funktio. Esimerkiksi panimon kylmäkellari toimi ennen navettana, jonka teräspalkeissa oli jokaisen tilan lehmän nimet merkittyinä. Kyseiset nimet voi vieläkin löytää pienellä tihrustuksella, jos oikein tarkasti katsoo.
Mitä Takatalo & Tompurin olueen tulee, on kunnioitettavaa, että herrat panimolla ovat valinneet selkeän ja puhtaan linjan, jota he ovat lähteneet toteuttamaan. Panimon päivänselvä vahvuus on puhtaissa ja konstailemattomissa pohjahiivaoluissa, joiden kanssa Mikko Suur-Uski uskaltaa myös rohkeasti leikitellä. Suur-Uskin rautainen keittiömestarin ammattitaito on mielestäni se tekijä, joka tekee Takatalo & Tompurin leikittelevämmistä oluista niin tasapainoisia. Hyvänä esimerkkinä toimii mielestäni panimon kylmäsavulager. Ensivilkaisulla jokainen harrastajahan voisi kylmäsavustaa maltaita ja käyttää niistä olutta. Ei se sen kummallisempi prosessi ole. Mutta kun siihen uppoudutaan yksityiskohtaisemmin, voidaan huomata ettei kyse olekaan niin suoraviivaisesta asiasta, mitä aluksi voisi luulla. Valmistukseen liittyy niin lukemattomasti huomioitavaa ja vaiheita, joissa kaikki tehty työ voi hetkessä valua viemäriin, että oma kanttini ei kestäisi tähän tanssiin lähtemistä. Yksinkertaisin tapa minulle onkin ajatella prosessia siten, että kuka tahansa meistä osaa varmasti tehdä “överit” missä tahansa kokkailussa ja kikkailussa. Mutta paljonko ajatusta, suunnittelua ja koe-eriä vaaditaan, jotta olueen saadaan se kylmäsavun, mallaspohjan, hiivan ja humaloinnin aromien harmonia, mitä Suur-Uski on onnistunut työllään saamaan aikaiseksi. Se tasapainoisuus ja puhtaus. Nämä ovat ne tukipilarit, joiden varaan Takatalo & Tompuri nojaa jokaisen tuotteensa.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan viestini on selkeä: Takatalo & Tompuri on ehdottomasti vierailemisen arvoinen panimo. Helsingistä ajaa vain 1,5 tuntia eräälle pittoreskeimmista suomalaisista pienpanimoista, joka tuottaa helposti lähestyttävää ja maistuvaa olutta. Tarvitseeko oluenystävä enempää syitä nostaakseen kytkintä?
Cheers
Mallasasiamies
Panimon esittelyvideon löydät 👉 TÄÄLTÄ 👈
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta