Piirre, jota rakastan pienpanimoissa eniten, on leikittelevyys. En puhu pelkästään reseptikikkailusta, vaan etenkin oluiden nimeämisestä. Olisiko vähän tylsää, jos vähän vajaa 80 jäsenpanimoamme nimeäisivät oluensa täysin samalla tavalla? Jos jokaisella pienpanimolla olisi ”talon lager”, ”IV pale ale” tai jotain muuta, mielikuvituksetonta ja harmaata? Panimoyhtiö Tuju on loistava esimerkki antiteesistä tylsille oluille. Leipäläpeni vääntäytyy pakostikin virneeseen, kun selailen panimon oluita: Vermont ravit, Nestehukka, Sumurai, Hoptinen Illuusio ja monet muut. Samu Koskinen on täysin oikeassa, että hyvä olut vaatii toimiakseen kylkeensä myös oivaltavan etiketin ja nimen.
Panimoyhtiö Tujua on helppo kehua muutamista muistakin, tärkeistä asioista. Onnistuneesta brändiuudistuksesta, laajasta ja ennakkoluulottomasta tuotekatalogista, sekä poikkeuksetta esimerkillisen puhtaista oluista. En tiedä teistä muista, mutta juuri näistä syistä johtuen olin pitkään elänyt sellaisessa harhaluulossa, että Tujun tuotanto liikkuisi abouttiarallaa 200 000 vuosittain tuotetun olutlitran luokassa, joka on se yleisin, keskikokoisen käsityöläispanimon tuotantomäärä. Siksi seisoinkin pullottamossa huuli pyöreänä, kun Jukka Mononen kertoi panimon todellisen vuosituotannon olevan reippaasti alle 100 000 litraa vuodessa. Panimolla on selvästi tehty jotain oikein, kun Daavid vaikuttaa Goljatilta. Tämä lupaa myös hyvää tulevaisuuden kasvua ajatellen. Hienoa duunia Tuju!
Toinen asia, mistä on nostettava hattua Tujulle ja etenkin Jukka Monoselle, on se ruohonjuuritason vaikuttaminen olutkulttuurin kehitykseen ja leviämiseen. Pidin erittäin paljon siitä, kun kuulin, että Mononen on järjestänyt olueen liittyviä koulutuksia ja seminaareja asiasta kiinnostuneille ihmisille. Mielestäni tämänkaltaiset matalan kynnyksen tapahtumat ovat se seuraava askel, joka monen pienpanimon kannattaisi ehdottomasti ottaa. Ihmiset ovat jo tottuneet käymään olutfestivaaleilla useita vuosia, joten teematastingit, tai virhemakumaistatukset luentoineen voisivat olla jotain uutta ja mielenkiintoista. Itse ainakin olisin ehdottomasti osallistumassa maisteluiltaan, jossa etsittäisiin ja havainnoitaisiin virhemakuja oluesta. Ainakin Kulttuuuritila Nuijamiehen palaute Monosen seminaareista oli selkeä: tupa on ollut täynnä ja jatkoakin on toivottu. Toinen tärkeä puoli tapahtumien järjestämisessä on tehdä panimoa tutuksi niille paikallisille ihmisille, jotka asuvat panimon välittömässä läheisyydessä.
Lappeenrantalaisilla on myös suuri vastuu kannettavanaan. Tällä hetkellä Panimoyhtiö Tuju on kaupungin ainoa panimo. Etenkin tässä vallitsevassa maailmantilanteessa en kykene painottamaan tarpeeksi sitä, että jokaisen tiedostavan kuluttajan vastuulla olisi tukea sitä omaa lähipanimoaan. Etenkin silloin, kun panimolla tehdään hiki hatussa töitä hyvän oluen eteen. Vierailkaa panimomyymälissä, kyselkää maat ja mannut tarjolla olevista tuotteista ja kun teistä tuntuu turvalliselta, osallistukaa lähipanimoidenne järjestämiin tapahtumiin. Eivät nuo panimot sitä olutta (vain) itselleen tee, vaan se on ensisijaisesti tehty teille nautittavaksi. Eli nauttikaa ja naurakaa oluen parissa!
Cheers!
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta