Vierailu pienpanimon kaupassa on elämys, jota postimyynti ei korvaa, todettiin Suomen paras olut -risteilyllä. Panimon oman kaupan kohtaloon voi sen sijaan vaikuttaa tuotannon kasvaminen yli 500 000 litran, jolloin saa myydä korkeintaan 5,5 % -tuotteita.
Koronapandemia lisäsi pienpanimoiden omien kauppojen määrää selvästi, totesivat Pienpanimoliiton puheenjohtaja Jyri Ojaluoma Mallaskoksen panimolta ja varapuheenjohtaja Jussi Tamminen Maku Brewingilta Suomen paras olut -risteilyllä 9. syyskuuta.
”Epävarmuus koronan alussa oli suurta, kyllä siinä puntti vähän tutisi”, Tamminen sanoi.
Kuluttajat kuitenkin halusivat ostaa pienpanimoiden oluita, ja osalle panimoista pandemia kääntyi hänestä jopa kaupallisesti hyväksi, sillä ihmiset tulivat panimoille kauempaakin.
”Toki oli alkushokki, etenkin jos myyntikanavina oli olleet ravintolat. Mutta aika hyvin panimot selvisivät”, Tamminen sanoi.
Etämyynti tuskin tappaa omia myymälöitä
Nyt Pienpanimoliitossa odotellaan, mitä Suomen hallitus tekee, totesi Jyri Ojaluoma. Petteri Orpon hallitusohjelmassa on linjattu, että suomalaiset panimot saisivat jatkossa myydä ja lähettää olutta kuluttajille, niin kuin ulkomaiset panimot jo nyt saavat.
Se on Pienpanimoliiton pitkään ajama uudistus.
”Nyt ollaan eri viivalla ulkomaisten panimoiden kanssa”, sanoi Jussi Tamminen. Tasaisen pelikentän nimissä etämyynti pitäisikin Pienpanimoliiton mukaan sallia.
Ojaluoma uskoo, että panimoiden omat kaupat jäävät henkiin, vaikka etämyynti laajenisikin kotimaisille panimoille. Niistä on ollut olennainen osa liikevaihtoa.
”Se on yksi palvelun muoto, eikä se vaadi kauhean paljon. Jokainen panimo pyörittää niitä niin kuin haluaa – osa koko ajan ja osa vain yhden tai kaksi päivää viikossa.”
Jussi Tamminen muistuttaa, että panimovisiitti on elämys, jossa pääsee aistimaan tunnelmaa paikan päällä. Siksikin puodit pysynevät suosittuina jatkossakin.
”Jos olutta voi toimittaa kotiovelle, se helpottaa vähän kauppareissuja. Mutta logistiikkakulut voivat olla kovat, joten kuluttajalle voi olla lopulta halvempaa hakea oluensa panimolta tai kaupasta. Siksi en usko, että muutos merkittävästi muuttaa ostokäyttäytymistä.”
Risteilyllä mukana ollut Tornion Panimon Kaj Kostiander epäili samaa: kuluttajat eivät luultavasti kovin hanakasti tilaa verkkokaupoista oluita.
”Mutta yritysmyynti saattaa kasvaa. Meille tulee kysymyksiä yritysten omista oluista, mutta nykykäytäntö, jossa oluet pitäisi tulla hakemaan panimolta, on kynnys monille.”
Puolen miljoonan rajan ylitys mietityttää
Paneelia johtanut Olutliiton Anikó Lehtinen kysyi, miten panimot toimivat, kun tuotanto alkaa lähestyä puolen miljoonan litraan rajaa vuodessa. Sen jälkeen panimo saa myydä ulos enää maksimissaan 5,5 prosentin vahvuisia oluita, ja veroalennuskin pienenee.
”Kyllä se mietityttää”, sanoi Jussi Tamminen. ”Me ollaan aika lähellä sitä rajaa. Ei se rikki mene ensi vuonna, mutta sen jälkeen voi mennäkin. Meille kioskimyynti on isoa liiketoimintaa, ja jollain se pitää korvata, jos raja ylittyy. Suoramyynnissä on hyvä kate.”
Toisaalta hän totesi, että eniten panimolta myydään ulos miedompia tuotteita, joita saisi rajan jälkeenkin myydä.
”Se on vaikea porras”, sanoi Jyri Ojaluoma. ”Jos sen hypyn tekee, pitää loikata kerralla isommin.”
Edellisen kerran tämän rajan on ylittänyt Fat Lizard. Sen perustajiin kuuluva Tuomas ”Topo” Koskipää istui paneelin yleisössä, ja sanoi, että ”totta helvetissä” sitä siirtoa piti pohtia. Hänestä kaupan valikoiman kapenemiseen liittyy mainehaitta, jota on vaikeaa mitata rahassa.
”Se pitää lopulta tehdä fiiliksellä”, hän sanoi.
”Jotenkin pitäisi olla varma, että oikeasti saa myytyä selvästi eikä vain vähän enemmän kuin 500 000 litraa, eikä kukaan tiedä, miten seuraava vuosi tulee menemään.”
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta