Kvarken Brewery oli minulle täysin tuntemattomalla maaperällä. Toki olin ahkerasti kuunnellut Ylen merisäätä, joten paikkojen nimet kuulostivat edes hitusen tutuilta. Toisaalta elämäni on tähän kesään mennessä rajoittunut joko Turku-Pori-Tampere kolmion sisälle, tai niihin kaupunkeihin, joissa on koripallojoukkue. Siinä on itselleni jotain todella viehättävää, kun panimotoiminta aloitetaan paikassa, joka ei olekaan keskellä sitä kiireisintä kaupunkia. Panimolla vieraillakseen ihmisten tarvitsee todellakin lähteä matkalle, joka kohdistuu panimoon. Älkää käsittäkö väärin. En sano, ettenkö rakastaisi myös korttelipanimoita tai kaupunkien syrjäseuduilla sijaitsevia panimoita, jotka ikään kuin ovat ”matkan varrella”. Suomalaisia pienpanimoita ei ole kahta samanlaista. Tai no. Sama rosterihan siellä kiiltää, joskus jopa kupari, mutta harva harrastaja matkaa panimoille vierailuille laitteiston takia. Se on se tuote, ja mahdollisuus tavata valmistajia, mikä panimomatkailussa viehättää – miten panimo sulautuu ympäristöönsä tai erottautuu siitä. Nämäkin asiat ovat hyvin tapauskohtaisia, enkä voi sanoa pitäväni jommastakummasta enemmän kuin toisesta.

Kvarken Brewery on onnistunut tuomaan Raippaluodolle sen pitkän historian ensimmäisen kaupallisen panimon. En voisi kuvitella saaristolaispanimolle parempaa sijaintia, kuin meren rannassa. Kvarkenhan identifioituu juuri tuon merellisyyden kautta, niin kyllähän se vähän harmittaisi, mikäli panimo olisi keskellä heinäpeltoa ilman merinäköalaa. Eikä sekään ole lainkaan huono asia, että panimorakennuksella on oma Raippaluodon näköinen historiansa, kalanjalostamona. Panimon paikallisuus saa uutta syvyyttä heti, kun sen tiloilla on jotain panimon ulkopuolista historiaa. Ihmiset ovat onnistuneet luomaan siteen rakennukseen jo ennen panimon toiminnan aloittamista, joten tieto ”siellä ja siellä” toimivasta panimosta leviää helpommin ja pysyy paremmin ihmisten mielissä. Juuri Kvarkenin sijainti sai minut jo näkemään kauniin kesäpäivän hamassa tulevaisuudessa, kun panimon kyljessä on sen oma terassi ja tap room. Kuinka veneilijät joukoittain parkkeeraavat veneensä kahdenkymmenen metrin päähän panimosta ja tulevat tutustumaan tuohon yhteen Suomen ainutlaatuisimmista pienpanimoista.

Eniten Kvarkenin tuotteissa rakastan ehdottomasti tapaa, jolla Patrik, Patrik & Tore ovat päättäneet lähteä tekemään Raippaluodon historiaa tunnetummaksi laajemmalle yleisölle. He valitsevat mielenkiintoisia knoppeja saaren historiasta ja tuovat jonkin tietyn teeman oluen nimeen ja etikettiin tarinana. Tylsempäähän se olisi lukea etikettiä, jossa mainitaan joka kerta se sama litania ”AINESOSAT: VESI, OHRAMALLAS, HIIVA, HUMALA”. Pullojen pyörittely on ainakin minulle tärkeä osa uuteen panimoon tutustumista. Tahdon nauttia etiketeistä ja lukea panimosta. Tahdon tutustua siihen, miksi jokin tietty olut on nimetty jollain tapaa ja miksi panimo valmisti juuri tietyn tyylistä olutta tätä tarinaa varten. Hyvät etiketit tuovat panimoa ja panimon sijaintia lähemmäs minua, vaikka nauttisin tuota olutta täysin toisella puolella Suomea.

Minua vähän hävettää myöntää, mutten ole enää pitkään aikaan käyttänyt Untappdia. Kuulin sovelluksesta muutama vuosi sitten ja aloin pitämään tietynlaista ”olutpäiväkirjaa” itselleni. Mikä maistui milloinkin ja sitä rataa. Olen myös todella huono arvostelemaan ostamiani oluita, sillä minulta puuttuu täysin se kylmä ja säälimätön puoli itsestäni, jonka avulla voisin skrollata oluille alle kolmosen arvosanaa. Päiväkirjan pito kuitenkin jäi historiaan, enkä jaksanut vain olla nokka kiinni puhelimessa joka kerta kun olin maistelemassa oluita. Tein kuitenkin päätöksen, että merkkaan mielestäni vain poikkeuksellisen erinomaiset oluet tuohon sovellukseen, jolloin voin myös keskittyä keskustelemaan kanssaihmisteni kanssa. Voittekin kuvitella siis epäuskoni, kun Patrik Willför näytti minulle tuota ratebeer sovelluksensa lukumäärää, montako olutta hänellä tällä hetkellä on vyönsä alla. Vähän on vielä siis itsellänikin matkaa samaan vakaumuksellisuuteen. Kiitos Kvarken, Patrik x2 ja Tore, kun sain vierailla panimollanne! Vierailu oli kaikin puolin yksi kesän upeimmista!

Mallasasiamies

Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta

Juho Virtanen

Mallasasiamies
Pienpanimoliitto

Kesän 2019 työskentelen pienpanimoliitolle tehden "Mallasasiamies" -projektia. Minut saa hymyilemään aina hyvällä oluella ja huonolla vitsillä. Digitaalisen kulttuurin HuK, Turun yliopisto, parimetrinen partasuu.

Oluen makuprofiilin pitää olla kuin leka vasten kasvoja. Räjähdyksiä kielellä ja tulvahtavaa aromia sieraimissa.