Ensikosketukseni Olu Bryki Raumiin taisi olla 2000-luvun alussa. Äitini työskenteli tuolloin Turun Kulttuurikeskuksessa ja yhtenä työtehtävänään hänellä oli olla osa Turun Keskiaikamarkkinoista vastuussa olevaa työryhmää. Pääsin siis monena kesänä viettämään aurinkoisia kesäpäiviä keskiaikamarkkinoilla. Mieleeni on painunut etenkin muutama näytteillepanijaa noilta vuosilta. Ikäni puolesta pääsin nauttimaan vain toisesta, Gero Geickin bratwursteista, jotka kääritään vielä tänä päivänäkin täysin samalla tavalla kaalinlehteen, kuin 20 vuotta sitten. Toinen näistä näytteillepanijoista, joita saatoin seurata tunti tolkulla ruohomättäältä oli nimenomaan Olu Bryki Raum, joka tuolloin tunnettiin vielä nimellä “Lapin Voima”. Siinä oli jotain hypnoottista, kun miehet kuurnasivat mäskiä ja esittelivät ihmisille sitä, millä tavoin olutta on valmistettu jo vuosisatoja. Muistoni ovat saattaneet vääristyä vuosien saatossa, mutta olen edelleen täysin varma siitä, että Jouko Ylijoki on näyttänyt prikulleen samalta 20 vuotta sitten, miltä hän näyttää tänä päivänä. Sahti pitää miehen iättömänä.
Tässä oli selkeästi yksi niistä panimoista, joilla olen halunnut vierailla jo pitkään. En pelkästään siksi, että sahti / muinaisolut, jota he valmistavat on aivan hurjan hyvää, vaan myös siksi, että he valmistavat tuotteensa jokseenkin eri tavalla, kuin muut suomalaiset pienpanimot. Harmikseni olin odottanut suuria, puisia käymissammioita ja kuurnia, minkä pienoisversioita olin tottunut näkemään festivaaleilla ja markkinoilla. Ylijoki & Kivioja kertoivatkin minulle, että tällä hetkellä viranomaiset vaativat rosteriastioita “puhtauden nimissä”, vaikka olutta saa tälläkin hetkellä esimerkiksi tynnyrikypsyttää. Molemmat herrat olivat sitä mieltä, että suuret puiset kuurnat ja käymisastiat toisivat sen viimeisen silauksen heidän sahteihinsa, enkä voi kuin yhtyä tähän.
Mitä panimoon itseensä tulee, minun on tässä välissä pakko kiittää Jouko Ylijokea siitä elämäntyöstä, jonka eteen hän on nähnyt aivan valtavasti vaivaa. Kiitos, Jouko, että olet aikoinaan nähnyt suomalaisen sahtiperinteen säilyttämisen arvoisena asiana ja tehnyt sen eteen töitä, jotta ihmiset eivät unohtaisi tätä osaa suomalaisesta olutkulttuurista. Olu Bryki Raumin kohdalla on ymmärrettävä, että kyseinen pienpanimo ei tee tätä työtään rahasta, vaan suomalaisen kansanperinteen säilyttämisen vuoksi. Se on kunnioitettava missio ja miehet ansaitsisivatkin kaikki mahdolliset vuosisadan kulttuuritekopalkinnot, mitä heille vain voisi antaa. Harvoin tapaa yhtä intohimoisesti alansa historiaan paneutuvaa ihmisiä, mitä Ylijoki & Kivioja ovat.
Mutta entäs se sahti? Minun on häpeäkseni ilmoitettava, että join sahtia ensimmäisen kerran elämässäni viime kesänä. Olin tuolloin 27-vuotias. Siihen päivään asti minulla oli vahvat ennakkoluulot siitä, että sahtia juodaan vain dokaamistarkoituksessa ja että se on jotain todella hämärää ja pahan makuista, oluen kaltaista juomaa, jota joku vanha tutun tutun tuttu tekee kotonaan pullahiivasta. Yksi varoittavimpia esimerkkejä mitä tiesin, oli appivanhempieni häistä 30 vuoden takaa, jossa hääsahti sai seuraavana päivänä aikaiseksi miltein satojen metrien jonot hääpaikan ainoaan huussiin.
Voi pojat miten väärässä olinkaan ollut. Olin typerästi lokeroinut kaiken sahdin samaan syssyyn, vaikka minun olisi pitänyt tietää paremmin. Kuten kaikessa, myös sahdissa on olemassa oikein tehtyä ja hyvää sahtia, sekä julmettua kuraa. Tähän päivään mennessä en ole onnistunut maistamaan yhtään huonoa, ammattimaisesti valmistettua pienpanimosahtia. Enkä voi kylliksi painottaa, kuinka teidän tulisi hylätä ennakkoasenteenne ja maistaa sahtia. Juo sahtia. Se on helvatan hyvää.
Olu Bryki Raumilla on Isojoen panimon lisäksi myös toinen, heille rekisteröity panimotila. Honkajoella sijaitseva Sahtiopisto Kuurna, joka on mitä todennäköisimmin maailman ainoa sahtiopisto. Sahtiopisto kuurna järjestää pienille ryhmille räätälöityjä kursseja, jotka esimerkiksi viikonloppukursseina perehdyttävät konkreettisesti ja läpikotaisin vierailijansa sahdinvalmistukseen, sen historiaan ja tämän päivän työtapoihin. Onnekseni sain lyhyen, tunnin mittaisen esittelytuokion, jossa pääsin tutustumaan opiston moderneihin sahdinvalmistustiloihin, sekä ennen kaikkea, heidän pieneen mallastamoonsa, jossa valmistuu kertaeränä maksimissaan 250 kiloa mallasta. Voin erittäin lämpimästi suositella jokaiselle alan ammattilaiselle ja –harrastajalle tutustumista Sahtiopisto Kuurnan toimintaan, sillä maailma tarvitsee lisää laadukasta sahtia.
Kiitos Olu Bryki Raum, Esa Kivioja ja Jouko Ylijoki maistuvasta ja informatiivisesta vastaanotostanne! Nähdään turuilla ja toreilla, kun sen aika koittaa taas!
Mallasasiamies
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta