Kyky luoda nahkansa. Siinä se on, Mallaskosken vahvuus.
Eikä kyse ole pelkästään muutoksesta, jolloin panimon oli laajennettava valikoimaansa uuden olutbuumin edessä. Ilman uudistumista se olisi jäänyt väistämättä tuoreempien pienpanimoiden jalkoihin vuosia sitten. Näin ei kuitenkaan käynyt. Nahkan luominen koskettaa etenkin Ojaluoman sisäistä motivaatiota uuden oppimiselle Mallaskosken panimon kyvystä hyväksyä muutokset identiteettiinsä. Muutos ja oma, vuosien mittaan rakentunut identiteetti eivät kuitenkaan syö toisiaan. Mallaskoski ei jäänyt vain pohjahiivapanimoksi, muttei se myöskään pyyhkinyt tuota osaamistaan pois repertuaaristaan. Samaan aikaan, kun panimo on muuttunut, on se pitänyt huolta myös historiastaan. Panimon tuotteiden pitkäaikaiset ystävät eivät ole saaneet märkää rättiä kasvoilleen, vaan tutut ja turvalliset tuotteet on pidetty valikoimissa. Jos hyvin on käynyt, niin nämä Mallaskosken nimeen jo vuosia vannoneet maistelijat ovat saattaneet uskaltaa myös happamien, vahvemmin humaloitujen, tai jopa tynnyrikypsytettyjen oluiden kimppuun. Näin hyvin toteutetut uudistukset auttavat sekä panimoa, että kuluttajaa. Kudos!
Ojaluoman mukaan hän ei aikanaan oikein ymmärtänyt sitä, että miksi vanhaa ja hyväksi koettua saksalaista tapaa valmistaa olutta olisi pitänyt lähteä muokkaamaan uusilla hiivoilla ja muilla raaka-aineilla. Mitä he hyötyisivät tästä muutoksesta? Selvimmät vastaukset löytyvät tietenkin uusista oluista ja niiden houkuttelemista asiakkaista, mutta syvemmälle mentäessä sen vaikutukset keskittyivät nimenomaan panimon henkilökuntaan ja Ojaluomaan itseensä. Nimittäin Ojaluoma huomasi pian saaneensa uutta puhtia tekemiseensä. Hän rakastui työhönsä uudelleen ja löysi sen tekemisen kipinän. Pienet muutokset totutussa arjessa tekivät työstä vielä mielenkiintoisempaa.
Tässä on mielestäni jatkuvan kehityksen hienous, sekä asiakkaan, että työntekijän näkökulmasta. Vaikka tuttu ja turvallinen tuudittavatkin tekijänsä vakauden hellään huomaan, voi sitä huomata pian ajelehtivansa vain päivästä toiseen. Alun perin luovasta työstä tulee lopulta tehtävien suorittamista. Hyvin harva meistä on kuitenkaan sellainen, joka pystyisi päivästä toiseen tekemään asiat täysin samalla tavalla. Sille on syynsä, miksi ”Päiväni Murmelina” on mielestäni ennen kaikkea kauhuelokuva.
Uskallan myös väittää, että uusiutuminen heijastuu myös etenkin panimon jo olemassa olevien tuotteiden laatuun. Uusi puhti panimolla työskentelyyn näkyy rakkautena ihan jokaista tuotetta kohtaan. Totuttujen rutiinien rikkominen auttaa muistamaan, miksi niitä on hyvä olla. Samaan aikaan rutiineista poikkeaminen synnyttää parhaimmillaan jotain uutta ja maistuvaa. Kultaisen keskitien löytyessä niin ydinvalikoima, kuin kokeellisemmatkin erät nauttivat motivoituneen oluenvalmistajan työn jäljestä. Eikä kuluttajakaan voi olla huomaamatta tätä. Rakkaudella valmistetun oluen vain maistaa täysin eri tavalla.
Kiitos siis Mallaskoskelle ja panimomestari Jyri Ojaluomalle rohkeudestaan astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Se kannatti, sillä mieluummin näen Mallaskosken panimona joka tuottaa monipuolista ja tasaisen laadukasta tuotekatalogia, kuin sellaisena, joksi se olisi voinut jäädä. Teillä on hyvä boogie!
Cheers
Artikkeli edustaa kirjoittajan omia mielipitetä ja ajatuksia, eikä ole Pienpanimoliiton virallinen kanta